Edes kerran vielä

Viimeisen kolmen kuukauden teemana on ollut saamattomuus. Olen ahertanut töiden parissa, neulonut silmät kierossa ja yrittänyt pitää vapaa-aikani järjestelmällisenä kaikkien juhlien, ystävien ja harrastusten keskellä. Lisäksi perheeni on pitänyt pulssini tasaisesti korkealla kolhimalla itseään milloin mitenkin. Viimeisimpänä minä itse ja murtunut varvas.

Lokakuussa viettelin pyöreitä vuosia ja juhlin sitä erinäisten ystävieni kanssa. Täällä mainitsemisen arvoisin porukka on ihanat neuleystäväni neuleharput. Heidän kanssaan tuli syötyä kakkua ja sain Virpiltä ihanan lahjan, joka on ollut ahkerasti käytössä. Lahjan sai toinenkin pyöreitä juhlinut, Nita.

Jotenkin hienoa huomata, että joku välittää ja haluaa antaa jotain näin hienoa lahjaksi. Oman käden jälkeä, voiko sen hienompaa olla? Kyllä näillä kelpaa lankaa poikkasta ja Virpi, olet mielessä joka kerta :).

Seuraavana juhlittiinkin poikani kolmevuotispäivää. Pojan toiveesta loin hänelle suklaa-autokakun, joka oli luonnollisesti värikäs.
Pikkumiehen heinäkuussa murtuneesta jalasta ei ole enää tietoakaan. Poika menee kohta lujempaa kuin siskonsa ja aloittaa jalkapallon pelaamisen ensi vuoden puolella.






Sitten oli vuorossa neuleharppujen pikkujoulut, joista sain Sansuilta hienon pikkujoululahjan.

Pikkurasia tuli heti tarpeeseen ja sain kaikki matkassa mukanani kulkevat neulat, silmukkamerkit yms. hyvään talteen. Lanka puolestaan on bambua eikä minulla ole hajuakaan mitä siitä tekisin. Mutta on se vaan niin ihanan pehmoista. Kuvasta puuttuu (luonnollisesti) ne makeat lahjat eli suklaat.

Loppuvuoden aikana on valmistunut useampia töitä, joista en ole edes ihan kaikki muistanut/ehtinyt valokuvata.

Näistä töistä kyjy-töitä on barbien vaatteet, miehen sukat ja pikkupojan pusero. Työkaverille tei pyynnöstä kalastajanlapaset. Tyttö on ollut erittäin onnellinen barbien vaatteista ja tilaa jatkuvasti lisää. Ja niin ovat tyttären kaveritkin tilanneet. Se on vaan niin pientä näpertelyä, että aina ei oikein jaksaisi, vaikka nopeasti tuleekin valmista.

Miehen sukkien ohje on otettu neulomolaisten tekemästä sukkakirjasta. Hiukan oli jälleen sovellettava, kun lanka oli täysin eri paksuista kuin ohjeessa, mutta hyvät tuli. Lankana oli bulgarialainen mitään sanomattoman värinen lanka, jota on vieläkin jäljellä. Kenties se joskus loppuu.

Pikkupojan pusero puolestaan odottaa vielä pääsyä tulevalle omistajalleen, mutta hieno on. Ohjeena oli Ullanneuleen Melian. Lankana Novita Wool, jota on kaapissa vielä runsaasti. Onneksi viininpunainen on kiva väri, jota on helppo yhdistellä muidenkin värien kanssa.

Työtoverini lapaset on tehty 7-veikan ja nallen yhdistelmästä. Niistä tuli niin hienot, etten olisi halunnut antaa niitä pois laisinkaan.

Seuraavaan postaukseen laittelenkin sitten loput syksyn aikana valmistuneet työt, joista en ole kuvia vielä ottanut. Kyjy-projektista mainitsen vielä sen verran, että jouluun mennessä ehti valmistua 17 työtä ja heti määräajan umpeuduttua valmistui vielä yksi. Lopulta tekemättä jäi kuusi työtä. Minusta tämä oli todella hyvä saavutus, kun mukana oli suurempiakin töitä, joita ehdin saada valmiiksi.

Lankavarastonsupistelujen suhteen en ole ollut ihan niin mallikansalainen tämän vuoden aikana. Olen ostanut (siis ihan hävettää sanoa) lankaa 12,8kg. Siis niin kamala määrä! Onnekseni käteni ovat toimineet (kai) ahkerasti ja olen saanut neulottua varastoistani 7,5kg lankaa. Plussaa koko vuodelle jää siis vain ja ainoastaan 5,3kg. Ei mielestäni niin paha kuin mitä se olisi voinut olla. Onneksi supistelut jatkuvat ensi vuonna ja aion kyllä parantaa tulostani, siis miinukselle päin.

Pistänpä vielä galluppia pystyyn niille, jotka näin pitkän tauon jälkeen eksyvät vielä blogiini, ne ketkä ovat laskeneet langankulutustaan (ja vaikket olisikaan laskenut, niin arvioi) paljonko kulutat lankaa vuodessa? Tai edes kuukaudessa? Toisia neulojia kun seuraa, välillä tuntuu, että olen todella hidas tekemään neuletöitä, mutta todellisuudessa on todella vaikea arvioida mikä on keskimääräistä kulutusta.

Joulun kunniaksi tuli askarreltua työkaverin innoittamana piparilinna ja ensi kertalaiseksi olen aika ylpeä! Kuva puhukoon puolestaan:

Ensi vuonna aion pistää vielä paremmaksi piparikirjan avulla, jonka joulupukki toi tänä jouluna. Välillä kyllä mietin, että miten sitä ehtii kaikkiin harrastuksiin keskittyä, kun on niin paljon erilaisia näpertelyjuttuja, joita haluaisin tehdä. Kuten nukkekodin tarvikkeet.


Lopuksi laitankin vielä kuvan joulukuusesta, jonka askartelin tyttäreni nukkekotiin jouluksi. Hyvää vuodenvaihteen odotusta!

Tuhat kertaa

Olette uskomattomia! Kahteen viikkoon en ole kirjoittanut sanaakaan ja silti olette käyneet lukemassa blogiani 30 kertaa! Ja nyt on tullut ensimmäinen tonni täyteen. Sen kunniaksi järjestänkin pienet arpajaiset kaikkien tähän viestiin vastanneiden kesken. Ensimmäiset arpajaiseni, joten koavsti jännittää miten ne sujuvat, mutta eiköhän sellaisista selvitä. Palkintona on jokin pehmoinen piristys syksyn pimeyteen.

Viimeisen viikon ajan meillä oli hoidossa suloinen koirulainen äidiltäni, joka on muutama vuosi sitten adoptoitu Viipurin koirakodista.

Hiukan on heikko kuva, mutta kaveri oli niin arka tapaus, että kesti koko viikon saada pikkuinen rentoutumaan ja syömään edes ruokansa puoliksi. Ja täytenä maalaiskoirana kaupunkilaiselämä oli todellinen järkytys. Busseja, autoja, pyöräilijöitä ja muita ihmisiä.. Huh, mutta tämä koira oli silti niin suloinen ja halailtava. Silti totaalisena laiskimuksena, olen tyytyväinen, kun ei tarvitse heräillä aikaisin aamusta lenkille.

Eilisellään käväisin pikaisesti lähellä olevassa lankakaupassa vaihtamassa jälleen yhden knit pro puikoistani uuteen sen hajottua. Eikä sieltä lankakaupasta pääse ulos ilman lankakeriä... Mutta pysyin tiukkana ja kotiini muutti vain kaksi kerää sukkalankaa.

Kerät olivat puoleen hintaan ja juuri sellaista ohutta sukkalankaa, jota kaipailin itselleni. Ja nuo värit, ihania syksyn värejä, ruskea ja vihreä. Siispä jälleen lankasupisteluni hidastuivat. Eihän tässä ostoksessa ollut mitään järkeäkään, koska pääsen aloittamaan näistä sukat vasta joulun jälkeen, kun kyjy loppuu. Onneksi vain 200 grammaa tuli lisää ja jälleen on jotain valmistakin.

Ylpeyden aiheeni:

Hirmu hitaalla Bavaria-virkkauksella tehty kesäkassi, kymmenes valmistunut kyjy-työni. Sitä mukaa kun työ eteeni muuttui suunnitelmanikin. Palat olivat todella hitaita tehdä, kun sain ohjeen mukaisesti palat valmiiksi huomasin, että paloja tarvittiinkin vielä lisää. Neljän lisäpalan jälkeen päätinkin haluta valkoisen kassin sijasta vihreän, joten värjäilin kassin sopivaksi ja tämän jälkeen opettelin vielä ompelukoneen käyttöä, jotta sain kangaskassin ja virkatun kassin kiinni toisiinsa. Ja luonnollisesti, minun onnettomilla ompelutaidoilla, työssä on ryppyjä ja kiemuroita saumoja, mutta olen silti työhön todella tyytyväinen. Lankana oli Almiina 8/4 ja lankaa kului 264g. Eli ostetut langat on jo kulutettu :) Mutta vähään aikaan en halua kuullakaan bavaria-virkkauksesta.

Syksyä odotellessa

Olen aina ollut syksyihmisiä, vaikka illat pimeneekin. Odotan jo innolla, että saan sytyttää kynttilöitä (jos joku vain siivoisi pöytäpinnat ensin), syksyn värikkäitä puita ja raikasta syysilmaa. Syksyn innoittamana askartelinkin viime viikolla tyttäreni avustuksella hienon ovikranssin kotiimme. Koko ilta siinä meni ja puoli paketillista kahvin suodatinpusseja, mutta näyttää niin aidolta, että oli sen vaivan väärti.

 

Löysin askarteluliikkeestä monennäköisiä valmiita marjojennäköisiä palluroita sekä hienon linnunpesän. Pohjana on alennuksesta löytynyt puinen kranssi. 

Lisäksi yhdeksäs kyjy-työni valmistui. Onneksi olen aloittanut useampia pienempiä ja nopeampia töitäkin, jotka edistävät kyjyilyäni edes vähän. Kuitenkin huolestuttaa, että tämä kuukausi on jo puolessa ja vain yksi työ, helpposellainen, on valmistunut. Tuleekohan tässä kuussa muita valmistuneita? Mutta asiaan, valmistuneena on uusin lankakorini, jonka kokeilin flip flop langasta. Kyllästyin niin kyseiseen lankaan, että päätin päästä siitä mahdollisimman nopeasti eroon. Flip flop on hankala lanka, kun se on niin paksua ja epäkäytännöllistä akryyliä. Vielä olisi pieni määrä jäljellä käytettäväksi sekä yksi kyjytyö kesken samaisesta langasta. 

Lankakoriin kului lankaa 572 grammaa, siitä tuli kiitettävän iso halkaisijaltaan ja laidat ovat hiukan vetelät. Tosin, samanlaiset reunat on myös huovutetussa lankakorissanikin, vaikka luulisi sen olevan huomattavasti tukevampi tekotapansa perusteella. Käytin työhön kaksinkertaista lankaa ja virkkuukoukkua koko 6.

Seuraavaa valmistuvaa kyjyä saattekin sitten odotella. Virkattu kesäkassini kokee jatkuvasti purkoosia pikkuvirheiden vuoksi, joista rakkaat neuleharputkin ehtivät huomautella viime torstain neuletapaamisessamme. Mutta täydellisyyteen pyrkivänä neulojana, en vain voi jättää selkeästi näkyvää virhettä työhön. Siispä älkää odotelko suuria päivityksiä lähitulevaisuudessa, ainakaan neuletöihin liittyen, murrr..

Paljon tehokasta työskentelyä

Elokuu loppui sitten vauhdilla. En meinaa ehtiä edes blogia päivittelemään, kun syksy on taas tuonut tutun kiireisen arjen meidän kotiin. Kuka sen kehtaa meille työntää? En ymmärrä. Voinkin siis todeta, että seuraavan kerran on kai vapaa-aikaa ensi tammikuussa. Tiedän jo nyt, että kalenteri täyttyy hetkessä kaikista tulevista sukulaisvierailuista, syntymäpäivistä ja muista vakiotapahtumista. Ja joulukin on jo melkein täällä eihän joululauluihin ja joulukarkkien ilmestymiseen kauppoihin ole kuin reilu kuukausi.

Suurimmaksi osaksi elokuun lopulla aikani meni täyttäessä jääkaappia ja pakastinta. Joka vuotinen perinteemme on ollut kerätä kotipihastamme kaikki aroniamarjat kaikkien naapurien ihmetykseksi. Kuinkahan moni ruuduntakaa nyt toteaa, mitä ne on tai syökö nuo hullut niitä? Kyllä syömme niitä. Suosittelen googlettamaan sanan aronia ja opit paljon uutta. Meidän perheessä aroniat muuttuvat mehuksi ja tänä vuonna sekoitimme siihen vielä mustaviinimarjamehua. Kokonaisuudessaan mehupulloja tuli ruhtinaalliset kymmenen kappaletta sekä yksilitra mehukannuun, kun ei enää pullot riittäneet.

Ja on kyllä niin nam! Suosittelen kaikkia kokeilemaan. Tosin, ei kannata laittaa parhaimpiaan päälle, koska aroniamarja on erittäin värjäävä marja kuten mustikka.


Mehunteon jälkeen sain kuulla siskoltani paikan, josta pääsee poimimaan omenia ja niitähän meillä nyt sitten riittää. Piti oikein ostaa uusi pakastinkin, jotta saadaan kaikki soseet pakastimeen. Mikä ihana tekosyy hankkia jotain uutta meidän jo ennestään täyteen pieneen kolmioomme. Omenia kerätessä huomasin, että minussa asuu edelleen pieni apina.

Vielä olisi muutama säkillinen omenia odottamassa parvekkeella, josko niistä sosetta saisi tehtyä. Tai jotain muuta? Pakastusrasiat ovat jo loppuneet, joten ideoita otetaan vastaan.

Onneksi minulla on yksi kyjy-työkin valmistunut, ettei tämä postaus mene ihan pelkäksi tee-se-itse-oppaaksi. Nimittäin tuubihuivin valmistui hienosti kaksituntia ennen puoltayötä elokuun viimeisenä päivänä.

Tuntuu ja näyttää mukavan lämpöiseltä. Lankana oli puron viimevuotinen väri iltanuotio, jota kului kokonaiset neljä kerää. Puikot kokoa 5. Pidän työstä kovasti. Ohje on periaatteessa Novitan, mutta edellisen työpaikkani eräs asiakas antoi minulle hiukan paremmat mittasuhteet ja silmukkamäärät työn toteutukseen, joten käytin niitä alkuperäisen ohjeen sijaan. Kyjy-työt sivultani löydät linkin alkuperäiseen ohjeeseen, kun juuri nyt laiskottaa sen verran kaivaa ohje jälleen esille ja muistella mistä lehdestä sen löysin. Olisikohan ollut Novita syksy 2009 tai 2010. Mieheltäni tuli mukavan rohkaiseva kommentti huivia kokeillessani, että näytän ihan mummolta. Toivottavasti tämä ei ole ihan koko totuus, koska huivi tuntui mukavalta pitää.

Yksi suru-uutinenkin mahtuu tähän joukkoon. Seuraavaa kyjy-työtä jatkaessani, joustinneulepusero, minulta meni jälleen yksi knit pro puikkko poikki. Kauniisti suoraan eri väristen säleiden suuntaisesti. Ja tämä ei ole ensimmäinen kerta. Knittarit on niin ihanat käyttää, mutta alan pikkuhiljaa menettää hermoni jatkuvien vastoinkäymisten vuoksi. Kertaalleen on pyöröjen muovipiuha irronnut metallista, sukkapuikon terä on ollut karhea ja jäänyt jatkuvasti lankaan kiinni, kaksi puikoista on katkennut, muutamissa on jengat, joilla puikot kiinnitetään kaapeliin, ollut huonot, eikä puikko ole kiristynyt paikalleen. Olikohan vielä jotain muutakin. Voiko olla noin monta sunnuntaikappaletta yhdellä ihmisellä? Niihin on palanut aika paljon rahaa, vaikka olenkin saanut aina vaihdettua uuteen puikkoon myyjän kanssa. Kohta en vain kehtaa näyttää naamaani kyseisessä liikkeessä, luulevat minun vielä huijaavan. En vain viitsisi maksaa samanmoista summaa vaihtaakseni toiseen merkkiin. Huoh. Tätä pohtiessa taidan jatkaa neulomista niillä mitkä vielä ehjiä ovat.

Ja vielä piti ihmettelemäni. Miten teitä lukijoita on käynyt sivuillani jo melkein tuhat?!? Uskomatonta. Vain kolmessa kuukaudessa. Kiitos ja kumarrus. Eikös tuhannelle ole ollut tapana tarjota jotain? Mites se homma oikein menee, sivistäkääs aloittelijaa.

Tossua, tassua ja tanssia

Nyt alkoi kyjyt valmistua. Viime viikolla pesukoneeseen työnnetyt huovutetut lapaset vironvillasta eivät huopuneet sitten niin paljoa, että olisin ollut tyytyväinen, joten tänään ne päätyivät uudelleen käsittelyyn. Tässä lopputulos, suoraan pyykkinarulta:

Väritys osui kohdilleen, vaikka hyvin tarkkana neulojana ei värit täsmää ihan tasan. Onneksi sen verran voin antaa itselleni anteeksi. Ohje on Novitan neulomon galleriasta kopioitu, en valitettavasti nyt muista kenen kirjoittama se oli. Seuraavaksi pitäisikin yrittää pienentää ohjetta lasteni käsiin sopiviksi.

Toinen valmistunut kyjyni on tyttären kerhokassi.

Lankana on seiska veikan sateenkaari -lanka ja yksiväriset seiska veikat perhosissa. Tytär odottaa jo innolla huomista tanssituntia, kun saa kuljettaa ballerina-asunsa hienossa uudessa tanssikassissaan.

Viimoisena on tänään valmistuneet huovutettavat tossut. Odottavat enää pesukoneen käsittelyä.

Lasken ne kuitenkin valmistuneeksi, koska pääsen siirtymään seuraavaan neuletyöhön. Huopasta kului näihin töppösiin melko tarkkaan kaksi kerää eli 198g. Ohje suoraan Novitan sivuilta.

Nyt on kyjyjä valmiina jo, ta-daa, seitsemän! Eli vain 17 jäljellä. Yksi työ on ollut työmatkakäsityönäni jo kolme viikkoa ja kohta se on puolivälissä. Valitettavasti työmatkani pituus on vain noin vartin bussilla, joten siinä ajassa ei juuri ehdi valmista saamaan aikaiseksi. Kotona yritänkin saada enemmän valmista aikaan, mutta meidän pikku poikamme on ollut nyt viikon ilman kipsiä jalassa ja hänen kuntouttamiseensa ja ulkoiluttamiseensa menee iltaisin kaikki aika, jonka jälkeen kaadunkin jo miltei sänkyyn odottamaan seuraavaa työpäivää. Nyt siis unten maille!

Ensimmäinen tunnustukseni

Sain tämän aurinkoisen tunnustukseni täysin yllättäen Neulojattarelta, jonka blogiin eksyin ensimmäistä kertaa. Se olikin mielenkiintoista, koska hänen blogistaan löytyi heti jotain mielenkiintoista. Samanlainen elämäntilanne pienten lasten äitinä saa minut jatkossakin eksymään hänen blogiinsa. Kiitos siis tunnustuksesta!

1. Suosikkiväri: sammalen vihreä

2. Suosikkieläin: marakatti

3. Suosikkinumero:6

4. Suosikki alkoholiton juoma: appelsiinilimu
5. Facebook vai Twitter? Facebook
6. Intohimosi: käsityöt ja vesisateessa lätäköissä hyppiminen
7. Saada vai antaa lahja? antaa

8. Suosikkikuvio: monimutkainen väritettävä kuvio

9. Suosikkiviikonpäivä: perjantai

10. Suosikkikukka: ruusu

En taida ihan kymmentä bloggaajaa pystyä nimetä kerralla, mutta tässä ne, jotka saavat minulta tämän tunnustuksen ansaitusti mielenkiintoisista blogeistaan:

1. Sansui 
2. Hooneule
3. Lankavakka
4. Elämäni käsityöt

Loppuun lisäilen vielä hauskan ja mieltä keventävän musiikkivideon, joka saa minut aina hyvälle tuulelle sen nähdessäni. 

Seuraavassa postauksessa pitäisikin taas olla yksi valmistunut kyjy-työ, joka on tälle iltaa viimeistelyä vaille.

Kyjy päivityksiä

Päivittelin toiselle sivulle aloittamilleni kyjy-töille ohjesivuja niihin töihin joihin sellainen on mahdollista löytää netin kautta. Muutamat töistä ovat perustöitä kuten sukat, joihin ei löydy ohjetta. Lisäksi yhdet sukat toteutan Novitan neulomolaisten tekemästä sukkakirjasta, yksi virkatun liinan ohje on bulgarialaisesta käsityölehdestä ja toinen on kopio jo olemassa olevasta liinasta. Listan töistäni löydät suoraan tästä tai sitten klikkaamalla oikeanpuoleisen listan yläosassa olevaa tekstiä kyjy 2011.

Yksi työ on jälleen valmistunut, huovutetut lapaset. Odotan jännityksellä mitä löydän pesukoneestani tunnin kuluttua ja onnistuvatko lapaset hyvin. Sitä odotellessa voikin jatkaa seuraavaa kyjy-työtä.

Vihdoinkin

En ole sitten tahtonut kirjoitella hetkeen, kun tuntui, ettei ole mitään sanottavaa. Työt alkoivat ja neulontatahti hidastui huomattavasti. Siispä olen neulonut ja purkanut ja taas neulonut ja välillä miettinyt, että onkohan minulla mitään muuta elämää kuin työt ja neuleet. No, onneksi neulominen ei ole tuntunut mitenkään vaikealta tai työläältä, vaikka kaikki vapaa-aika onkin kulunut sen parissa. Mutta, mutta vihdoinkin. Sain valmiiksi ah niin ihanan puuvillapuseroni. Olen tehnyt sitä suurella rakkaudella ja silloinhan työ ei voi olla kuin täydellinen. Siksipä ehdin purkaa työn puoleen väliin päästyäni ja aloittaa alusta. Ja tämä työ on yksi kyjyistä, joten aikaahan ei olisi ollut säädellä monta viikkoa. Silti onnistuin kuluttamaan melkein puolitoista kuukautta työntekoon. Tosin ehdin siinä välissä aloitella kaikki muut 23 kyjy työtä. Mutta yritetäänpä päästä asiaan, tässä tämä ihana luomukseni:

 

Ohjeena oli Novitan Kesä 2010 lehden malli 13. Lankana oli Almiina 8/4, jonka tiheydeksi oli merkattu 27s=10cm. Minulla tuntuu olevan erittäin tasainen käsiala ja saan melkein kaikille langoille aina tiheydeksi 22s=10cm. Niin siis nytkin. Tästä syystä jouduin valitsemaan uudelleen mallin, jonka olin alunperin valinnut työlle. Luonnollisesti Novitan malli oli "hiukan" väljäksi mitoitettu, joten jouduin laskeskelemaan itse tarkat mitat, joiden mukaan työn tein. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Ehkä pituutta olisi saanut olla hieman enemmän, mutta se on pikkuseikka. Mutta hyvä tuli ja nyt on neljä kyjyä valmiina.

Ja niistä keskeneräisistä puheenollen. Niitähän riittää.

Työt ovat yhtenä sekamelskana ja melkein kaikista on valmiina vain aloitussilmukat. Työt menevät melkein tasan kahteen ryhmään; virkattaviin ja neulottaviin.

 












Olin ajatellut tehdä enimmäkseen neulottuja töitä ja vain muutaman virkatun, mutta jotenkin noita virkkaustöitä vain kerääntyi. Eipä siinä mitään pahaa ole, riitti puikotkin paremmin. Kaikkein ihaninta oli huomata kasatessani töitä kuvattavaksi, että en ole kangistunut muutaman yksittäiseen väriin, vaan töistä löytyy melkein kaikkea mahdollista ja niin värikästä. Sekin on hienoa, että olen ostanut lankaa ainoastaan yhteen työhön, valkoiseen virkattavaan liinaan. Tämäkin vain siitä syystä, että halusin aloittaa työn lomamatkallamme enkä ollut ottanut tarvittavia tarvikkeita mukaan. Tulipa hyvä tekosyy ostaa hiukan lisää lankaa :)

Loma loppuu

Nyt voi sanoa olleen vauhdikas loma. Nyt ollaan kuitenkin oltu jo viikon verran turvallisesti Suomen kamaralla ja tilanne on rauhoittunut. Pikku poikamme voi hyvin ja on yllättävän kärsivällinen makailija. Ainakin vielä nautiskelee jatkuvasta elokuvatarjonnasta. Tottakai välillä hiukan kiukuttaa, kun ei pääse itse liikkeelle ja leikkiminen on makuuasennossa hankalaa. Kipsin takiahan joutuu makaamaan koko ajan.

Mutta oli kyllä aika hienoa päästä matkustamaan yksityislääkärilentokoneella neljän tunnin matka etelästä kotiin. Suosittelen kaikille pitämään vakuutukset kunnossa, senttiäkään en ole joutunut maksamaan ja vakuutusyhtiöön soitettuani ilmoittivat, että me maksamme sinulle vielä keskeytyneistä lomapäivistä päivärahaa. Ei nyt mikään suuri summa, mutta rahaa kuitenkin. Tälläisellä menopelillä lenneltiin pojan kanssa kotiin:

Aika pieni kone, mutta yllättävän tasainen kyyti. Koneen laskeutuminen oli kyllä hiukan hurjan tuntuista, mutta ajattelin vain, että miehistö kun on noin rauhallinen, täytyy kaiken olla kunnossa.

Näin niin kuin lankahamsterina tuliaisiakin oli tottakai tuotava. Löysimme yhden vanhan tutun kaupan lisäksi kaksi muuta, joista toisessa ehdimme vierailemaan. Sieltä oli tarkoitus ottaa valokuviakin, mutta se sitten jäi, kun tuli noita muutoksia aikatauluun.

Kauppa oli täynnä erilaisia nappeja, todella hieno valikoima ja päätöksenteko oli hankalaa. Lisäksi bulgarialaiset rakastavat akryylilankoja. Kaupan myyjä totesi kyseltyäni villalankoja, että villalankaa kyselevät vain turistit, jotka jostain syystä haluavat villaa keskellä kesääkin. Paikallisten mielestä akryyli on parasta, kun se ei nyppyynny ja pitää muotonsa, ettei veny muodottomaksi. Yritin ihmetellä eikö heitä haittaa langan hiostavuus, mutta myyjä vain kohautteli olkapäitään ihmetyksestä. Näin siis eroavat ajatukset eri maissa. Kuvan isokerä vihreää on akryyliä, pieni valkoinen on ohutt puuvillalankaa virkkaukseen ja mielenkiintoisimmat kerät eli Teddyt ovat 20% vuohen lankaa. Loput langasta ovat yllätyskyllä jälleen akryyliä.

Etsiskelin myös kovasti neulelehtiä ja uusia ohjeita. Anoppini oli ostanut minulle jo valmiiksi lahjaksi muutaman lehden ja löysin itsekin vielä pari lisää loman aikana.

Ainakin neuleharput pääsevät kurkkaamaan lehtiä ensi torstaina tapaamisessamme. Suurin osa ovat virkkauslehtiä, joissa ei tarvitse ymmärtää kieltä, kuvat riittävät mallien toteutukseen. Loput ohjeet jäävätkin odottamaan, kunnes bulgariankielen kielitaitoni paranee huomattavasti. Miehestänikään ei taida olla käännös apua, kun ei neulesanasto ole kovinkaan tuttua...

Lomani aikana työstin ahkerasti puuvillapuseroani. Ensimmäinen hiha on jo työn alla ja toinen siis puuttuu. Olen joutunut jättämään työn hetkellisesti takaa-alalle muiden kyjy-töiden aloitusten takia. Yhden uuden kyjyn sain valmiiksikin jo, tarpeeseen.

Neuloin pojalle kipsisukat. Siksi ovat siis eri kokoiset. Toinen tulee kipsin päälle nilkasta alkaen ja toinen terveeseen jalkaan polveen asti, josta kipsi taas alkaa. Nyt kun vielä löytäisin ne sukat, laitoin ne niin hyvään talteen, etten meinaa muistaa missä ovat. Ehkä ennen kylmiä ilmoja löytyvät.

Seuraavaan postaukseen olisi sitten tarkoitus saada kyjy-aloituksia ja keskeneräisiä listattua. Huomasithan oikeassa ylälaidassa olevan linkin, josta pääsee toiselle sivulle blogissani. Sieltä löydät listan valmistuneista ja aloitetuista kyjyistä. Yritän tulevan viikon aikana saada linkitettyä ne työt, joihin ohje löytyy netistä.

Lomailijat, jatkakaahan nautiskelua vapaistanne ja ne jotka palaavat arkeen kanssani huomenna, hyvää työviikkoa! Ei se töihin paluu voi niin kamala olla. Ainakaan minulle, joka palaan vanhaan työhöni kahdeksi päiväksi ja aloitan uuden työn keskiviikkona, jännää!

Jumissa ollaan

Kävi sitten niin, että meidän pieni 2 1/2 -vuotias onnistui kaatumaan keskiviikko iltana suihkussa ja hänen reisiluunsa meni poikki. Kaksi päivää kului paikallisessa sairaalassa ja nyt odotellaan lääkärilentokoneen kyytiä takaisin Suomeen, kun pojalla on puolet vartalosta kipisissä eli toinen jalka kokonaan, toinen puoliksi ja vyötärö myös. Poika makaileepi seuraavat neljä viikko ainakin.

Siispä ei ole paljon neuletyöt käyneet mielessä ja saattaa blogipäivityksetkin jäädä hetkeksi vähän vähemmälle. Joten älkää ihmetelkö hiljaisuutta. Kotimaahan päästään toivon mukaan viikon sisään.

Hiekkaa, vettá ja hikeá

Jos kesá tuntuu Suomessa kuumalta niin táállá mustanmerenrannalla se tuntuu vielá váhán enemmán. Lámpótila on pyórinyt 35 asteen tietámissá ja oikein uutisissa tiedotettiin kuinka lámpótila laskee selvásti 32 asteeseen.. juu ja eronhan huomaa hyvin...
Koska omat kásityóni ovat edistyneet niin hitaasti, erityisesti kun purin puuvillapuseroni alkutekijóihin 20 cm tyón jálkeen, páátin náyttáá teille muutamia tyttáreni ottamia kuvia, joita hán innostui nappailemaan pari páiváá sitten seká maisemakuvia viimeisen viikon ajalta. Anoppilasta lóytyy muutamia todella kauniita liinoja, joista nákyy, ettá ovat olleet kovassa káytóssá ja ovat kuluneita. Mutta itse malli olisi hienoa kopioida.

Muutamia liinoja olen saanutkin perinnóksi mieheni isoidiltá, kun olen ainoa, joka kásitóitá tekee láhipiirissá. Náissákin olisi muutamia mielenkiintoisia kuten keskimmáinen kalanmuotoinen liina.
Alta lóytyykin sitten niitá tyypillisiá rantalomakuvia. Sain jopa pienen poikanikin tánáán nauttimaan kunnolla merivedestá, vaikka aallot olivatkin aika korkeita lasten nákókulmasta. Vesi on niin lámmintá, ettá siellá viihdyttiin yli tunti putkeen.

Alkuviikosta olimme mieheni kanssa leikkimássá virallisesti turisteja rauhallisella turistialueella noin kahdeksan kilometriá "koti"kaupungistamme. Hotellialue oli ihanan rauhallinen, vaikka ihmisiá olikin paljon. Yhtákáán suomalaista ei tullut vastaan, olisikohan vaikuttanut asiaan...

 Bussimatkalla hotellille náin mielenkiintoisen kyltin

Varna-Moskova ja Burgas-Moskova, siis tááltáhán páásee bussikyydillá melkein kotiin asti! Moskovasta vain junalla Helsinkiin asti.Seuraavana kuva, joka paljastaa syksyn eráástá televisio-ohjelmasta pienen yksityiskohdan. Nimittáin Suomen Big Brother oli kuvaamassa pienen pátkán tállá veneellá, joka láhti aivan hotellimme edustalta. Meinasimme láhteá samana páiváná pienelle risteilylle, mutta matka peruuntuikin, kun kuulin millaisessa seurassa saisin viettáá seuraavat neljá tuntia. Vaikka kyseinen tv-sarja ei olekaan makuuni, hiukan odotuttaa minkálainen pátká kyseisestá matkasta náytetáán.

Lopuksi vielá pienoinen visa miestáni ja minua ihmetyttáneestá ja naurattaneesta mielenkiintoisesta lóydóstá, josta oli pakko ottaa muistokuva kotiin tuomisiksi.Mitá siis kuvassa on?

Vastauksen saattee seuraavassa postauksessani, joka toivonmukaan sisáltáá jo jonkun valmiin tuotoksenkin.

Terveiset keski-Euroopan kesástá!

Matkan alku tuntui karmivalta. Vaikka maisemat olivat hienoja katsella jo lentokoneesta, lasku Suomen aurinkoisesta +28 asteesta sateiseen +16 asteeseen oli kova. Onneksi vastaanotto oli lámmin.

Olin Suomessa varannut matkatóiksi neljá aiemmin esittelemááni tyótá ja lopputulos oli, ettá viime hetkellá ennen láhtóá, jouduin nappaamaan vielá yhdet langat, joista sain heti tehdá mieheni sedálle lahjaksi kaulaliinan ja pipon. Luonnollisesti lasken tyót kahdeksi eri tyóksi, jotta saan edistettyá kyjy-projektiani.

Molempiin tóihin on káytetty isoveljen punaista lankaa ja Turkkilaista harmaata Nako-lankaa. Lankaa kului pipoon 80g ja kaulaliinaan 160g. Aluksi suunnittelin tekeváni molemmat tyót perus joustinneuleena, mutta jálleen kyllástyin yksinkertaisuuteen ja hattuun tein yksinkertaista palmikkokuviota ennen yláosan kavennuksia ja suoraa neuletta.

Kaulaliinaan tuli oikeita ja nurjia silmukoita shakkikuviona alusta loppuun. ja keskelle niskaan kirjailin saajan nimen paikallisilla kirjaimilla tietysti.

Yhden tyón olen ehtinyt aloittaa edellisten lisáksi. Puikkoja sáástáákseni páátin virkata itselleni hameen Novitan 2011 ohjeen 29 mukaan. Lankana on virolainen Aade lõng. Toistaiseksi neule sisáltáá vain kaksi mallitilkkua ja yhden kerroksen hameenhelmaa, kun onnistuin ensiyrityksellá saamaan neuleen kiertámáán komiasti ja sain purkaa sen melkein kokonaan.

Tássá vielá kuvaa pikkumiehestá odottamassa isáánsá kotiin asioilta seká nákymáá kotipihallemme. Ei niin upea náky, mutta odottakaas, kun ehdin meripuistoon ja rannalle kamerani kanssa.