Kuinka laiska ihminen voi olla?

Osaatteko kuvitella kuinka työlästä blogin kirjoittaminen voi olla? Pelkästään neuletyön päätteleminen tuntuu isolta urakalta. Kun neule on vihdoin valmis, ei sitä jaksa nousta sohvalta hakeakseen kameran. Ja vaikka jaksaisikin, on yleensä ilta, jolloin oikean valaistuksen saaminen on suuren työn takana tai täysin mahdotonta. Keskellä päivää ei töissä viitsi kuvia ottaa ja kun pääset kotiin on jo pimeää. Viikonloppuun on aina vähintään muutama yö jäljellä eikä silloin muista mitään kuitenkaan kuvailla. No, jos nyt jotenkin saisin sen kuvan kameraan asti ja pääsen tietokoneelle, huomaan, että kameran nettipiuha on joka tapauksessa kateissa. Etsiskeltyäni sitä hetken paperipinojen alta tietokoneelta, luovutan ja suunnittelen tekeväni työn loppuun seuraavana päivänä. Voitte jo arvata mitä "seuraava päivä" tarkoittaa, niinpä asia unohtuu muutamaksi päiväksi.

Jos nyt jostain syystä kykenen suorittamaan ne kuvat koneelle asti, huomaan lasten varanneen tietokoneen itselleen, pyytäneen vähintään neljästi vettä ja huutaneen kahdesti vessasta "pyyhkimään". Oman blogin avaamiseenkin tarvitaan siis useampi tunti aikaa. Ja vihdoinkin lasten mentyä nukkumaan, televisiosta tulee se must-sarja, jota ei halua jättää väliin. Tämän jälkeen huomaakin jo silmien lurppaavan lupaavasti ja voi siirtyä kohti nukkumatin valtakuntaa. Ai miten niin kiireinen perhe-elämä ja ruuhkavuodet? Onneksi sitä ehtii päivittäin edes hetkeksi istahtaa alas ja ahertaa neuleiden parissa.

Koko vuosi on mennyt aika hiljaisesti. Vertasin jo kulutetun langan määrää tämän ja viime vuoden osalta ja ero oli huomattava. Viime vuonna käytin 7,5kg ja tänä vuonna vasta hiukan vajaa 3,9kg. Siis yli kolme kiloa eroa!! Ainoa lohduttava tekijä on se, että viime vuoden lankaostot olivat 12,8kg ja tänä vuonna tulos on onnettomat 4,1kg. Jos siis kulutan vielä tämän vuoden aikana reilut 200g lankaa olen miinuksen vuoden tuloksessa. Jippii!!

Tämmöiset syntyi viime heinäkuussa:

 Kuukauden sana oli angry birds. Tytär halusi kyseisen hatun, mutta lopulta olikin liian poikamainen. Nyt on työnalla punainen paholainen, kenties ensi kesäksi sitten. Pikku mieheni nukkuukin angry Birds pehmonsa kanssa toisinaan, joten rakkaita ovat.

Elokuussa tuli osallistuttua Ravellenicsiin Olympialaisten aikaan. Ylitin itseni täysin! Voin kai jo myöntää osaavani kirjoneuletta :). Lankana step classic. Neulomiseen meni kaksi viikkoa.

Pienestä vitsistä alkunsa saanut neulegraffititempaus loi hienoja tuloksia neuleharppujemme kantatapaamispaikkaan. Nimittäin Jumbon kauppakeskuksesta Fazerin kahvilasta voi löytää (toivottavasti vielä pitkään) neuleporukkamme tekemät istuintyynyn koristeet, joilla päätimme piristää paikan ilmettä kiitoksena ystävällisestä palvelusta ja aurinkoisesta suhtautumisesta joka kuukautisiin tapaamisiimme.Oma graffittini on tuo sininen. Huomenna pääsemme taas nojailemaan tyynyihin.Olemmehan kuluttaneet kyseisiä pehmusteita jo vuodesta 2010 helmikuusta.

Tämän syksyn kuvasadosta löytyy vielä ihanat alpakka-langoista tehdyt pipot minulle ja lapsukaisilleni. Ette kyllä usko, mutta pipoista pienimmännäköinen on minun ja minulla on isoin pää. Taaimmainen pipo puolestaan on nuorimmaiseni ja luonnollisesti rakkaalle tyttärelleni punaista. Mitä muuta voisi prinsessa toivoa?

Tämän ja eilisen illan urotyöksi tunnustettanee piparitalo, joka on vuosittain tehtävä itse. Joulu ei tule ilman tuttuja perinteitä.

Nyt saa joulunalusaika alkaa :)

Kamera vaihtoon!

Jos normaalistikin ottamani kuvat ovat keskinkertaisia, niin tänään niitä ei meinaa kehdata julkaista. En siis tule toimeen oman kamerani kanssa. Valaistus oli surkea, tausta liian tumma, kamera ei ymmärrä tarkentaa oikein. Toisin sanoen, koittakaa kestää onnettomat kuvat. Kamerasta ehti loppua akku kaiken kuvaustestailun tiimellyksessä, joten muitakaan kuvia ei ole saatavilla.

Tässä parhaimmistoa kuvista, kokoelma aktiivisista keskeneräisistä töistäni:

Olen työmatkoillani (10 minuuttia bussissa per suunta) työstänyt itselleni tunikaa. Se ei siis kovinkaan nopeasti etene, mutta olen päässyt jo vyötärölle asti. Alla olevassa kuvassa ei väritys täsmää, joten ihailkaa ennemmin ylempää kuvaa.
Mittasuhteet ovat tuottaneet tässä työssä päänvaivaa. Olen nyt saavuttanut silmukkamäärän ja tiheyden perusteella lantion leveyden, joka täsmää myös rinnanympärykseeni. Ongelmani onkin se, että vyötäröni on selvästi kapeampi. Jos haluan tunikasta tyköistuvan, minun pitäisi joko aloittaa koko työ alusta ja kaventaa nopeammin tai sujuvasti pidentää työtä jatkamalla tästä kohdasta kavennuksia, mutta silloin on riskinä, että lanka loppuu kesken. Minua ei haittaisi, että tunika olisi pidempi, mutta kyseistä lankaa ei ole enää myynnissä enkä usko jaksavani metsästää sitä toisaalta. Tyydyin siis, ainakin toistaiseksi, tekemään siitä "liian isoa". Toivon, ettei siitä tule sellaista. Ohje on Novitan, samoin lanka. Ja mikäänhän ei täsmää alkuperäiseen ohjeeseen..

Viime postauksessani esittelin hameen vironvillasta. Nyt työ on edennyt jo pitsiosioon, joka onkin hitaampaa, kun en voi tuijotella telkkaria niin tiiviisti kesken neulomisen. 

 Vaikka mekko onkin jo puolessa välissä, koen sen olevan vasta noin 30% valmis, johtuen pitsistä. Se hidastaa yllättävän paljon. Ja kiireisenä lapsiperheen äitinä, neulonta-aikaa ei juuri ole. Sitä on varastettava joka välistä mistä se on mahdollista.

Tässä onkin vasemmalla puolella tätini vanha liina, joka oli käytössä mennyt muutamasta kohdasta rikki. Hän oli antanut liinan äidilleen korjattavaksi, mutta vanhalla ihmisellä ei enää näkökyky ja hienomotoriikka riittänyt, joten isoäitini kysyi minulta korjausapua. Minä en liinoja osaa korjata ja tämän liinan pylväät olivat niin riekaleina, että totesin helpommaksi kopioida koko liinan uudelleen. Sain projektin noin kolme vuotta sitten. Tuolloin virkkausintoni lopahti ja siirryin neuleisiin, joten vasta nyt olen aloittanut työn aktiivisen kopioinnin. Hyvin etenee, tosin tämäkään työ ei ole niitä helpoimpia telkkarin katselu neuleita.

 Viimeisimpänä aloittamani projekti onkin oikeastaan Drucillan aikaan saannosta :). Hän kertoi osallistumisestaan mysteerihuivin neulomiseen. Tietysti oli käytävä kurkkaamassa mistä on kyse ja sille tielle jäin. Ensimmäinen vihje huivista julkaistiin lauantaina ja kiitos Vappuvapaiden sain sen jo tehtyä. Ei mitenkään vaikea, helmet jätin työstä pois oman mielenterveyden säilyttämiseksi, mutta tämäkään ei ole ruuduntuijotusneule.. Lankana käytän hyväksi huivilangaksi todettua vironvillaa.

Sitä kun riittää ja on niin hienoja keriäkin kotona!

Se miksi yhdeksi suurimmaksi ongelmakseni on muodostunut television katselun ja neulomisen yhdistäminen, johtuu rakkaasta tv-sarjastani Teho-osastosta. Työkaverini onnistui ylipuhumaan minut ostamaan sarjan ensimmäiset tuotantokaudet itselleni. Sen jälkeen olenkin kaikki illat istunut niitä tuijottamassa ja riippuvuus on kova. Onneksi lasten takia en viitsi sarjaa katsella päivälläkin, muuten siitä kärsisi jo koko perhe. Onneksi kaksi eri harrastusta voi yhdistää kohtuu helposti.

Näitä töitä tehdessä ei tarvitse murehtia, että jotain ihan heti valmistuisi. Varsinkin, kun se ainoa helppo työ on matkaneuleena ja mitä enemmän säät suosii, sitä useammin otan pyörän alleni työmatkoille.

Lopuksi toivottelenkin kaikille hyvää alkavaa työviikkoa! (tiedän, toisilla se alkoi jo maanantaina)
Kohtahan se onkin jo viikonloppu! Nauttikaas vielä viime viikonlopun kätteni tuotoksista, jotain kun sentään valmistuukin:

veivaa veivaa!

Viime viikko hurahti vauhdilla, mutta lauantaita ei voi ohittaa mainitsematta muutamaa seikkaa. Neuleharppujengillämme oli tärkeä tapaaminen ystävämme Nelen luona, joka aikoo suunnata nenänsä uusiin haasteisiin. Vietimme siis hänen läksiäisiään. Luonnollisesti olen onneton kameranainen, joten kamera oli kotona kaiken juhlinnan keskellä. Tosin, enpä olisi viitsinyt kuvata kaikkia niitä herkkuja, joita söimme, olisitte vain pahoittaneet mielenne, kun ette päässeet mukaan maistiaisiin. Väläytän kuitenkin jotain, mistä joillekin saattaa tulla nälkä, nimittäin lankanälkä. Nele antoi meille mahdollisuuden kokeilla lankojen värjäystä ja täytyy sanoa, että hiukan hurahdin. Ensimmäinen tuotokseni on tässä:

Koko kylpyhuoneemme tuoksui Cool-Aid -väreille, kun kuivattelin lankaani siellä. Vaikka lopputulos olikin hiukan liian pätkärääkätty, olen silti onnellinen voimakkaan kirkkaista väreistä, joita sain aikaiseksi.Ja minä kun en harrasta valkoista lankaa, sain lahjoitukseksi Drucillalta yhden Nalle aloevera-kerän. Tästä langasta syntyy vielä hienot harppusukat, joihin Nele lupaili suunnitella ohjetta.

Ihanuus ei kohdaltani loppunut tähän. Ilmaisin läksiäisissä ongelmani saada eräs vyyhti kerälle ja pääsin kokeilemaan Nelen kerijälaitetta. Ja mikä parasta, sain koko koneiston kotiini lainaan. Mieskin vaikutti iloiselta päästessään helpommalla kerimisessä ja lupautui auliisti auttelemaan kerijälaitteen kanssa. Hymy kyllä hyytyi hiukan, kun mies ymmärsi, ettei kohteena ole ne kolme vyyhtiä, jotka olin ottanut esille, vaan muutama muukin, jotka kaivelin hyvistä piiloistani.

Kuvasta löydätte vasemmalta ne muutamat kerät, joiden kerimisessä mieheni (ja jopa siskonikin) ehti auttaa ennen loppujen kerien paljastamista. Keltavihreä kerä on aiemmin näytetty itse värjäämäni lanka. Ja jos ei kaikille vielä kuvasta selviä, sieltä löytyy yhteensä neljä vihreää ja oikeasta reunasta kaksi punaista vyyhtiä. Oikealla ylhäällä on Nelen ihanainen laite, joka mahdollistaa nämä hienot kerät.

Uusin aloitettu työnikin on helpompi toteuttaa, kun ne on keritty kauniisti.

Tästä on tulossa Claudia Evilla -hame, jonka ohjeen löysin Ravelryn ihmeellisestä maailmasta. Lanka vironvilla, joka tuttuun tapaansa tuntuu hieman rasvaiselta sormissa, mutta soljuu hyvin eli työtä on kiva tehdä.

Edellisen työn etenemistä on hiukan hidastanut ystäväni lapselle luvattu herne-hattu. Sain sen valmiiksi eilen. Hienolta näyttää, hiukan vain pelkään, että on liian matala. Huomenna sen pitäisi selvitä, kun saan lahjan annettua tulevalle käyttäjälle. Koska lahjansaaja ei ollut lähettyvillä, pääsi rakas nalleni (siis ymmärsit oikein, ei lasteni nalle vaan minun) malliksi. Hiukan oli kulmikas pää, kun ei raukkaparan korville löytynyt piposta koloja. Silti Milli-nalle vaikutti erittäin iloiselta lämpöisen hatun alla.

  Lankana käytin Tildaa, jota kului 42g. Ohje löytyy Ullanneuleesta.

Jää hiljaisuus

Kirjoittelu ei aina ole minu lajini. Paljon olisi asiaa, jota olisi ihana jakaa teidän kanssanne, mutta sen tuominen sanoiksi mielenkiintoisella tavalla tuottaa toisinaan ongelmia. Siksi siis tämä pitkä hiljaisuus blogipäivityksissä.

Neulominen ei kuitenkaan ole jäänyt, päinvastoin. Viime vuoden suurten tempausten ja tavoitteiden jälkeen annoin itselleni luvan hidastaa tahtia ja pidellä neulomisessa taukojakin, jotta ei rakas harrastus ala muuttua pakkomielteeksi. Ainoa tavoite on ollut pienentää lankavuorta, joka tuntuu täyttävän kaikki kaapit. Aloitin siis tämän vuoden yhdessä rakkaan 30,829kg suuruisen varastoni kanssa. Tänään olen tilanteessa, jossa laskelmieni mukaan on varastoni supistunut alkuvuoden aikana -128g. Huolimatta viime viikkoisesta Tallinnan lankamatkasta. Silti varastoni suuruus on pienentynyt merkkausten mukaan 253 grammaa. Olen korjaillut jonkin verran taulukkoni saldoja, joten tämä varmaan selittää pienen heiton.

Yllä osa tämän kevään töistä. Vuosi alkoi loistavasti, kun varpaan murtuman johdosta istuin kotona kuukauden neulomassa. Sain aikaiseksi sinapinkeltaisen paksun villapuseron itselleni. Siinä on jotain jota en ikuna aio antaa pois. Paksut neuleet eivät koskaan ole olleet minun juttuni, mutta nyt olen suuresti rakastunut.

Suomi-sukat Regiasta tein itselleni, samoin kuin hiukan kalliimmasta langasta (ainakin omasta näkökulmastani, kun langan hinta oli 17€/100g) tehdyt lapasetkin. Onnistuin heittämään vyötteen roskiin ennen sen langan merkkaamista taulukkooni, mutta muistan, että lanka on Irlantilaista merinovillaa. Aika ohutta, mutta ihanan pehmoista.

Keskeltä kuvaa löytyy pienelle prinsessalleni tehty kruunu. Lisää on jo tilauksessa ja kaikille kavereille myös. En vain tiedä millä sen tärkkäisi, kun ei liimaseos ole pitänyt kruunua pystyssä lasten leikeissä.

Alimpana ovatkin suurimmat ihailuni kohteet eli kirjoneuletyöt. Kirjoneule on aiemmin ollut minulle kuin kirosana, mutta nyt, ihailkaa kätteni tuloksia! Siskolleni valmistunut poncho on hiukan epätasainen alaosasta, mutta en jaksanut pestä työtä, vaan kostutuin sen vain suihkupullolla helmasta viimeistelynä. Seitsemän veljestä -langasta tehty työ on onneksi konepestävä, joten ehkä se vähän parantelee pinnan epätasaisuuksia sitten joskus.

Tallinnan reissu oli jälleen kerran vertaansa vailla kuten seurakin. Pääsin onnettareksi lahja-arvontaan, jossa haaveilin erityisesti alareunan Geisha-suklaista.

 Vaikkei arpaonni sen suhteen suosinutkaan,onnistuin saamaan toisenlaisia herkkuja herkullisen värisessä pikkupussissa, jonka tekijäksi paljastui Drucilla. Hienosti vuoritettu pussi on päätynyt yllättävän jouhevasti tyttäreni käyttöön. Siihen ei äidillä tuntunut olevan mitään sanottavaa, ainakaan tyttäreni mielestä. Karkit kyllä sain sentään itselleni.

Kunhan taas rohkaistun kirjoittelemaan päivityksiä, laittelen kuvaa pingottumassa olevasta huivista, jonka tein työtoverilleni. Nyt on työnalla yksi pieni keväthattu kaksivuotiaalle sekä epämääräisiä amigurumeja ja vastaavia. Työmatkaneuleena olen yrittänyt tämän kevään työstää itselleni tunikaa puro batikista, mutta kymmenen minuuttia per suunta ei anna suuria edistymismahdollisuuksia. Ja nyt suunnittelenkin aloittavani työmatkapyöräilyn. Ihan niin extreme-pyöräilijä en ole, että saisin puikot viuhumaan kesken ajon, vaikka lukeminen onnistuikin teinivuosina.

Munarikasta pääsiäistä kaikille!